Eräänä kylmänä yönä joulukuussa 1773 joukko vapautta{1}}rakastavia bostonilaisia pukeutui paikallisiksi alkuperäisasukkaiksi ja suuntasi satamalaituriin. Täällä kolme kauppalaivaa ("Dartmouth", "Elena" ja "Beaver") ankkuroitiin täydellä teekuormalla. Nämä vapauden pojat nousivat laivoille, avasivat hyteissä olevat teelaatikot ja kaatoivat teen mereen. Välittömästi koko portti täyttyi 90 000 punnan (noin 40 tonnin) teen tuoksulla. Myöhemmin Bostonin kauppias John Adams, josta tuli vasta itsenäisen tasavallan toinen presidentti, tallensi tämän historiallisen tapahtuman ja sanoi: "Tämä oli hieno hetki... Teen kaatopaikka oli erittäin ratkaiseva, rohkea, määrätietoinen, periksiantamaton ja sillä oli kauaskantoinen vaikutus. En voi kuvitella parempia sanoja kuvaamaan tätä tapahtumaa; voin vain tiivistää sen historiallisena tapahtumana."
Tänä historiallisena yönä Bostonin satamaan kaadettu tee oli peräisin Fujianista Kiinasta. Aamunkoitteessa kiinalaiset teenviljelijät alkoivat poimia teetä vuoristossa kaukana kaupungeista. Kävittyään läpi prosesseja, kuten kuihtuminen, kääriminen, käyminen, paahtaminen, kääriminen, pakkaaminen puulaatikoihin, lyijylevyillä sinetöinti ja laivoille lastaaminen, ahkerat työntekijät, joilla oli jalassa jalassa, kantoivat teen laivoille. Pulleat kauppiaat siemaillen teetä äänekkäästi. Jokainen teelaatikko pinottiin huolellisesti East India Companyn vuokraamaan laivan ruumaan. Kauppa-alus kulki neljän kuukauden kuoppaisen matkan jälkeen Hyväntoivon niemen läpi ja saapui Lontooseen. Telakkatyöntekijät purkivat teen aluksesta, varastoivat sen varastoihin ja siirsivät sen sitten seuraavalle kauppa-alukselle. Tee aloitti matkansa Atlantin valtameren yli aaltojen ja tuulien lyömänä. Alun perin vuorten juurella kasvanut tee oli alkuperältään vaatimaton, mutta sen lehdet olivat erittäin hyödyllisiä ihmisten terveydelle. Kauppiaiden ja kauppiaiden toistuvan kaupan ansiosta tee levisi joka puolelle maapalloa, ja ihmiset hyväksyivät sen laajasti auringon alla. Ennen kuin siitä tuli Amerikan vapaussodan laukaisin, tee oli inspiroinut lukemattomia kiinalaisia runoilijoita ja jättänyt jälkeensä ajattomia mestariteoksia. Satojen vuosien ajan teen juominen turvallisena vireyttä ja energiaa lisäävänä juomana on aina ollut tärkeä rooli ihmisten sairauksien vähentämisessä, ja se on myös tuonut hieman rauhaa ruuhkaiseen ja meluisaan kaupunkielämään. Tämän päivän yhteiskunnassa, olipa kyseessä Kamtšatkan niemimaan korai-ihminen tai Pohjois-Kenian sabru-ihminen, tee hallitsee miljardien ihmisten elämän rytmiä.
Koska teen eepos on niin upea ja suuri, teen historiasta kirjoittaminen näyttää aina olevan vaikea tehtävä. On olemassa lukuisia näkökulmia, joista tutkia teetä, mukaan lukien kasvitiede, lääketiede, uskonto, kulttuuri, talous, antropologia, sosiologia, politiikka ja niin edelleen. Toisaalta teekasvit eivät ole satojen vuosien ajan koskaan välittäneet aika- ja tilaeroista tai ihmiskielistä, ja ne ovat menestyneet kaikkialla. Siksi länsimaisille tai itämaisille tutkijoille ei ole helppo tehtävä koota kaikkia teetä koskevia näkökohtia pieneen kirjaan vastaamaan yleisten lukijoiden tarpeita. Kirjastojen kirjahyllyillä ympäri maailmaa ja Internetin tietokannassa on lukemattomia runoilijoiden, historioitsijoiden, tiedemiesten ja antropologien kirjoittamia teetä koskevia teoksia. Jokainen teos tarjoaa syvällisen selityksen tietystä aiheesta teen historiassa. Tätä kirjaa kirjoittaessaan kirjailija viittasi lukuisiin asiakirjoihin ja fyysiseen materiaaliin, jotka on kirjoitettu eri idän ja lännen kielillä, pyrki erottamaan tosiasiat kansanhuhuista ja poistamaan ihmisten erilaiset väärinkäsitykset teen juomisesta; harkitsi huolellisesti kappaleita varmistaakseen, että lukijat voivat nauttia tämän kirjan lukuprosessista ja siten kehittää vahvaa kiinnostusta teetä kohtaan ja sen asemaan historiassa.
Ihmiset kokeilivat aikoinaan erilaisia kasveja ja kukkia luonnossa saavuttaakseen mielen virkistämistä, nälän ja väsymyksen lievitystä, uskonnollisten seremonioiden suorittamista ja taiteellisen inspiraation etsimistä. Tämän kirjan ensimmäisessä luvussa esitellään lyhyesti kasveja ja kukkia, joita ihmiset kokeilivat. Toisessa luvussa esitellään lyhyesti teetä kasvina, tutkitaan sen alkuperää Kaakkois-Aasiassa ja esitellään Australian ja Aasian asukkaiden teen varhaisen pureskelun ja peittauksen historiaa sekä teen tietämyksen historiaa pohjoiseen leviämisestä Kiinan Sichuanin altaalla asuville bar-kansalaisille. Kolmas luku kertoo teen leviämisen historiasta Jangtse-jokea pitkin lounaasta koilliseen. Tänä aikana munkit, taolaiset ja lääkärit hyväksyivät vähitellen teen juomisen. Tämä luku tallentaa myös tarinoita viinin korvaamisesta teellä ja alkoholin kieltämisestä teellä. Pohjois-Kiinassa Tuoban hallitsijat kieltäytyivät aluksi juomasta teetä. He uskoivat, että fermentoitu tammanmaito oli paljon parempi juotavaksi kuin tee.
Tang-dynastian aikana teen juomistapa oli tullut erittäin suosituksi (luku 4). Famen-temppelistä löydetyt häikäisevät teeastiat osoittavat täysin teen laajan suosion Kiinassa. Tänä aikana hallitus alkoi periä teeveroja, ja myös Lu Yun "Tea Classic" valmistui. Song-dynastian aikana (luku 5) Kiinan tärkeimmät teen-tuotantoalueet siirtyivät etelään Fujianin kaakkoisrannikkoalueille. Teestä tuli välttämättömyys ihmisten jokapäiväisessä elämässä - "Seitsemän asiaa, joihin ihminen avaa oven, mukaan lukien polttopuu, riisi, öljy, suola, etikka ja tee". Hallitus toteutti teemonopolin (teen valvonta), ja Tubo, Mongolia, uiguurit ja muut naapurimaiden etniset vähemmistöt ottivat teetä Keskitasangolta ja tulivat siihen riippuvaiseksi. Kiinan keskitasangon ja raja-alueiden etnisten vähemmistöjen välisestä teekaupasta tuli näiden kahden alueen välisen viestinnän kulmakivi (luku 6).
Tee levisi Kiinasta pääasiassa kolmea reittiä: se kuljetettiin itään Japaniin ja länteen maareittejä pitkin Tuboon, Mongoliaan, Keski-Aasiaan ja Iraniin sekä edelleen Venäjälle ja sen naapurimaiden slaavilaisiin maihin; se välitettiin myös eri puolille maailmaa Britannian (ja muiden Euroopan maiden) kautta, mukaan lukien Länsi-Eurooppa, Pohjois- ja Etelä-Amerikka, Indonesia, Intia, Ceylon (nykyinen Sri Lanka), Australia, Uusi-Seelanti, Fidžin saaret, Marokko ja Itä-Afrikka. Sen jälkeen kun teetä tuotiin Japaniin (luku 7), paikalliset ihmiset eivät ainoastaan viljelleet teekasveja, vaan kehittivät myös ainutlaatuisen teekulttuurin, joka sisälsi lähes kaikki saarivaltion asukkaille ominaiset piirteet. 1400-1600-luvuilla Japanin teeseremonian mestari Sen no Rikyu (luku 8) toi teeseremonian filosofian ja esteettiset ajatukset äärimmäisyyksiin. Teoksessa "One Page of Text" Sen no Rikyu tiivisti sukupolvien yli periytyneet monimutkaiset ja pinnalliset teeseremonian muodot yhdeksi lauseeksi: "Veden keittämistä janon sammuttamiseksi kutsutaan teen juomiseksi; ei ole mitään muuta."
Ming-dynastian aikana (luku 9) irtoteestä tuli hallitseva teelaji Kiinassa. Myöhemmin ihmiset omaksuivat vähitellen tekniikan teen luonnollisen hapettumisen (käymisen) hallitsemiseksi ja kehittivät puoli{2}}fermentoitua oolong-teetä ja täysin fermentoitua mustaa teetä. Nykyään teen maailma jakautuu pääasiassa: vihreän teen kulttuuriin, jota edustavat Kiina, Japani ja Marokko; musta tee -kulttuuri, jota hallitsevat Iso-Britannia ja sen entiset siirtomaat, Venäjä, Lähi-itä ja Itä-Afrikka; oolong-teekulttuuri, jota edustaa Taiwan, Kiina; ja tiiliteekulttuuri, jota edustavat Mongolia, Tiibet ja Keski-Aasia. Mongolialaiset valmistavat maitoteetä pitkään, johon lisätään hevosmaitoa (gheen sijaan), ja jokainen tippa on vahva ja tuoksuva. Tänä aikana Moskovan alueella asuva venäläinen etninen ryhmä muodostui ja laajeni nopeasti itään (luku 11). Pian he tapasivat itäisen imperiumin (Kiina). Useiden pienten-sotien jälkeen maat alkoivat elää rauhassa ja kauppa kukoisti ennennäkemättömällä tavalla. Teetä kuljettavat kameli- ja härkäkaravaanit kulkivat Gobin aavikon läpi ja saapuivat Venäjän{11}}Mongolian rajalle Baikal-järven eteläpuolella. Vuonna 1727 perustettu rajakaupunki Chaktu kehittyi yhdeksi Venäjän valtakunnan vauraimmista kaupungeista.
Muinainen Silkkitie, joka kiemurtelee länteen pitkin Taklamakanin aavikkoa, kulkee Pamir Plateaun läpi ja tulee sitten hedelmälliseen Ferganan laaksoon. Tällä kauppareitillä tee syrjäytti silkin vähitellen tärkeimpänä irtotavarana. Samarkandin ja Bukharan suurilta markkinoilta teen juominen- levisi länteen Persiaan ja Afganistaniin (luku 12). Islam kielsi alkoholin juomisen, ja kahvin nauttimisesta käytiin kiistaa, ja kumpikin osapuoli vaati omaa kantaansa. 1800-luvulla halpa intialainen tee ilmestyi Lähi-itään, ja tästä paikasta tuli teen ystävien paratiisi. 500 vuoden aikana 1000-1400-luvulla mongolialaiset ja turkkilaiset heimot ratsain tekivät jatkuvasti valloitusta länteen. Turkin ottomaanien valtakunnan syntyessä Anatoliassa intialaisia mausteita Eurooppaan kuljettaneet kamelivaunut joutuivat valppaiden vihollisten käsiin. Tämä oli katalysaattori Euroopan siirtymiselle merenkulun tutkimusten aikakauteen. Kolumbus meni länteen ja Vasco da Gama itään. Vaikka heidän reitit olivat erilaisia, heidän määränpäänsä olivat samat - löytääkseen merireitin Intiaan ilman välittäjien häiriöitä. (Luku 13) Kun eurooppalaiset laivat Portugalista, Alankomaista ja Britanniasta ilmestyivät merialueille lähellä Kiinaa ja Japania, niiden tuomiin lukuisiin arvokkaisiin itämaisiin aarteisiin kuului tee, joka oli Euroopassa välttämätön bulkkitavara. Euroopassa lääkärit keskustelivat loputtomasti tuntemattoman teen hyödyistä ja haitoista.
Vaikka britit olivat vain tuttuja kahviin ja antoivat sille pintamaun, he rakastuivat teehen ensisilmäyksellä. Lopulta Britanniasta tuli merkittävä{1}}teenjuomamaa maailmassa. 1700-1800-luvulla brittien teen kulutus lisääntyi päivä päivältä. Taloustieteilijät olivat jopa huolissaan siitä, että valtionkassan hopea ei riittänyt teen ostamiseen (luku 14)! Ruotsalainen kasvitieteilijä Carl Linnaeus yritti kasvattaa teekasveja kotimaassaan, mutta epäonnistui Pohjois-Euroopan ankaran talvi-ilmaston vuoksi. Britit istuttivat oopiumia Intiaan toivoen voivansa korvata hopean sillä ja saada kiinalaista teetä, mikä johti Kiinan ja Britannian välisten konfliktien jatkuvaan kärjistymiseen. Vuonna 1840 puhkesi oopiumisota.
Vastoin yleistä käsitystä, vaikka teellä oli häpeällinen rooli Yhdysvaltojen itsenäistymisprosessissa, nuoresta tasavallasta ei näin ollen tullut kahvin hallitsemaa maata. Koko 1800-luvun ajan tee oli suosittu juoma amerikkalaisten keskuudessa (luku 15). He suosivat vihreää teetä ja jäähdyttivät sen vasta keksityissä jääkaapissa ennen juomista. Vieraita viihdyttäessä he lisäsivät teehen hedelmämehua ja alkoholia, jotta siitä tulisi sekoitettu juoma. Samana aikana Iso-Britannia alkoi viljellä laajasti teeviljelmiä Assamin alueella Intiassa, ja teenviljelytrendi levisi sitten Ceyloniin (nykyinen Sri Lanka). 1800-luvun loppuun mennessä Intia oli ohittanut Kiinan ja tullut maailman suurimmaksi teen{8}}viejäalueeksi (luku 16). Ison-Britannian teekaupan viimeinen teko Kiinan kanssa oli clipper-alus, joka oli kaunein seitsemän meren joukossa purjehtinut purjelaiva (luku 17). Joka toukokuussa kerättiin uutta teetä. Se lastattiin laivoille Luoxing Towerin laiturilla Fuzhoussa, ja sitten tiikistä valmistetut ja kimaltelevilla kuparikoristeilla koristellut leikkurialukset lähtivät kilpailemaan. Hyväntoivon niemellä leikkurilaivojen kilpailevia kohtauksia nähtiin ympäri vuoden. Vuonna 1869 avattiin Suezin kanava, mikä lyhensi etäisyyttä Kaukoidästä Lontooseen tuhansilla kilometreillä. Samaan aikaan ilmaantui höyrylaivoja ja leikkurialukset vetäytyivät historiallisesta vaiheesta.
Tee on myös energian lähde arkuuden voittamiseksi. Teetä juottaessa käytetään erilaisia välineitä, kuten kattiloita ja kuppeja. Näiden astioiden määrä on vertaansa vailla muihin juomiin. Teen juomiseen liittyy myös joukko monimutkaisia toimenpiteitä ja etikettiä, joita ei myöskään voi verrata muihin juomiin. Nämä teen-juomisen etiketit heijastavat pohjimmiltaan teeseremonian keksineen maan kulttuuriperintöä. Teeteollisuus on tuottanut huomattavia voittoja monikansallisille yrityksille ja tarjonnut toimeentuloa teenviljelijöille ja teetehtaiden työntekijöille kaikkialla maailmassa (mukaan lukien Itä-Afrikka, Intia, Sri Lanka, Indonesia, Kiina, Iran, Turkki, Georgia ja monet muut teentuotantoalueet). Kädessäsi pitämäsi tee, olipa kyseessä kuuluisan brittiläisen teeyhtiön PG:n lanseeraama top silmutee tai jäädytetty top oolong, oolong-tee, Biluochun tai Sir Grayn tee tai japanilainen Yurume-tee, ovat kaikki peräisin vaatimattomista teepensaista. Siksi teen-juontauon aikana voi olla hyödyllistä tuntea teekeiton täyteläiset värit, kuvitella teelehtien aika- ja avaruusmatka, muistella teen syvällistä historiaa, kokea sen tuoma voima ja luottamus, pohtia sen aiheuttamia kulttuurisia muutoksia ja arvostaa sen tuomaa rauhaa. Loppujen lopuksi miljoonat ihmiset tällä planeetalla, olivatpa ne toimistoissa, teehuoneissa tai autiomaassa, ovat aivan kuten sinä, jättäen arjen ongelmat syrjään ja nauttien hetkellisestä tuoreudesta ja rauhasta, jonka vain tee voi tarjota.
