Kunnostusteestä aristokraattiseen teeseremoniaan siirryttiin, korkea-arvoiset-virkailijat, varakkaat kauppiaat ja vaikutusvaltaiset aatelistot tavoittelivat täydellisyyttä teelehdissä, vedessä, tulessa ja astioissa vallan ja vaurauden avulla, usein uhmaten järkeä ja järkeä. Heidän taustalla oleva motiivinsa oli kerskutella auktoriteettia ja rikkauksia. Ming- ja Qing-dynastioiden ajalta peräisin oleva Chaozhou- ja Fujian Gongfu -teeseremonia on esimerkki tästä aristokraattisesta perinteestä, vaikka se on vähitellen tullut suuren yleisön ulottuville ajan myötä.
Vaikka tee on luonnostaan puhdas tuote, kun sen arvo tunnistettiin ja se määriteltiin kunnianosoituksena, sen ensimmäiset edunsaajat olivat luonnollisesti keisari, keisarilliset puolisot ja laajennettu kuninkaallinen perhe, jota seurasivat korkea--virkailijat ja aateliset. Kun yksinkertainen kylätyttö valitaan keisarin puolelle, voiko hän säilyttää alkuperäisen yksinkertaisuutensa ja puhtautensa? Todennäköisesti ei. Tämä heijastaa sananlaskua: ihminen ottaa yrityksensä värin.
Varhaisin kirjattu tapaus, jossa tee on listattu kunnianosoituksena, näkyyHuayangin kronikatkirjoittanut Chang Ju Jin-dynastiasta. Baa käsittelevän luvun mukaan Zhoun kuningas Wu liittoutui useiden nykypäivän Sichuanissa ja Shaanxissa asuvien-Yongin, Shun, Xianin, Miaon, Wein, Lu:n, Pengin ja Xiao{2}}alueiden kanssa kukistaakseen Shangin kuninkaan Zhoun. Heidän voittonsa jälkeen Ba- ja Shu-alueilla tuotettu tee määritettiin virallisesti kuninkaaksi. Tämä tapahtuma tapahtui vuonna 1135 eKr., noin 3000 vuotta sitten.
Teen määrittäminen kunnianosoitustuotteeksi nosti objektiivisesti sen asemaa juomana, vauhditti merkittäviä edistysaskeleita teentuotannossa, stimuloi teen tieteellistä tutkimusta ja synnytti laajan valikoiman tunnettuja teelajikkeita. Keisarillisessa Kiinassa kuninkaallisen hovin mieltymykset vaikuttivat valtavasti yhteiskunnallisiin tapoihin. Kunniateejärjestelmä vahvisti teen asemaa "kansallisena juomana", teki Kiinasta johtavan teen-tuottaja- ja-kuluttajavaltion maailmassa ja turvasi Kiinan teeseremonian aseman.
Kun tee kuitenkin saapui keisarilliseen palatsiin, se menetti luontaisen yksinkertaisuutensa ja hyveellisen tehtävänsä lievittää kärsimystä ja hyödyttää ihmisiä. Sen sijaan kunniateestä tuli tavallisen kansan vaikeuksien lähde.
Täyttääkseen kunnianosoituksen miehet laiminlyöivät maanviljelyn, naiset luopuivat kutomisesta ja työskentelivät lakkaamatta yötä päivää. Teen sielu vääristyi, ja Lu Yun perustama teeseremonia synnytti poikkeavan aristokraattisen teekulttuurin. Teelehdet koristeltiin kullalla ja hopealla, ja niistä oli poistettu kaikki yksinkertaisuus; teestä tuli pikemminkin hyväksikäytön kuin yleisen hyvinvoinnin väline. Korkea--virkamiehet ja aateliset käyttivät teetä hierarkkisen järjestyksen ja keisarillisen loiston esille tuomiseen.
Aristokratia korosti paitsi "hyvää teetä" myös "aitoa vettä". Keisari Qianlong jopa osallistui keskusteluun "parhaimmista lähdevedestä taivaan alla" käyttämällä "veden arviointimenetelmäänsä" päättäväisesti nimetäkseen Pekingin Jade-lähteen tärkeimmäksi lähteeksi. Tällaisen "aidon veden" tavoittelu tuhlasi mittaamattomia julkisia resursseja. Legendan mukaan Li Deyu, Tang-dynastian kansleri, suosi Huiquan-lähdevettä teen keittämiseen. Hän määräsi sen kuljetettavaksi sinetöidyissä purkeissa Wuxista Chang'aniin kuriirien välityksellä. Se ulottui tuhansia kilometrejä ja uuvutti sekä työtä että varallisuutta. Vasta sen jälkeen, kun vaeltava munkki oli valistanut hänelle sen haitoista, hän lopetti harjoituksen, mikä toi helpotusta ihmisille ja vakautta hänen asemaansa.
